torstai 19. tammikuuta 2017

Maalauksen työvaiheet

-Työmääräys (13.1.2017)

Mitä tehdään ennen maalausta?
-Suojataan listat teipillä, suojataan lattiat paperilla.
-Kitataan seinästä reiät jos niitä on.
-Seinä hiotaan kunnolla.

Tarvittavat työkalut

-Astia
-Maali ( Riittoisuus 5 - 7 m²/ litra imeville ja 9 - 11 m²/litra imemättömille alustoille. Pölykuiva puolessa tunnissa. Päällemaalattavissa 2 - 4 tunnin kuluttua.)
-Pensselit ja telat
-Tikkaat, pukki
-Henkilökohtaiset suojavälineet
-Hiomapaperi, hiomatuki
-Rullamitta, kynä

Tekeminen

-Seinä maalataan (pohjamaali)
-Annetaan maalin kuivua
-Maalataan uudestaan


http://www.stark-suomi.fi/fi/sis%C3%A4maali-nova-7-9-l-valkoinen


Kuvahaun tulos haulle tiiliseinä
Tiiliseinä
Siniraitatela varrella 18 cm
Maalaustela
Kuvahaun tulos haulle hiomapaperi
Hiomapaperi
Kuvahaun tulos haulle tikkaat
Pukki

Kuvahaun tulos haulle tikkaat
Tikkaat
Kuvahaun tulos haulle rullamitta
Rullamitta
Kuvahaun tulos haulle Maalipensseli
Maalipensseli

maanantai 9. tammikuuta 2017

Lämmitysjärjestelmän huolto

Lämmitysjärjestelmien huolto

On tärkeää, että kiinteistönhoitaja tuntee lämmityslaitteiston ja -verkoston normaalitoiminnan. Jos normaaliin toimintaan tulee muutoksia, kiinteistönhoitaja pystyy reagoimaan nopeasti ja vältytään isommilta vahingoilta.
Lämmityskaudella lämmönjakohuoneessa on hyvä käydä kerran viikossa tekemässä yleistarkastus. Käynnillä tarkastetaan pumppujen ääni, meno- ja paluuveden lämpötilat, lämmitys- ja käyttövesiverkoston varoventtiilit ja lämmitysverkoston paine.

Pumput ja varolaitteet

Pumpun ylimääräiset äänet voivat kertoa, että pumppu on rikkoontumassa. Vaihto ehditään tehdä ennen kuin pumppu pysähtyy kokonaan.
Verkostopaineen väheneminen kertoo mahdollisesta vuodosta verkostossa. Jos vettä joudutaan lisäämään toistuvasti, ensin kannattaa tarkistaa varoventtiilit ja paisuntasäiliö.
  • Varoventtiilin hukkaputken tulisi olla helposti havaittavassa paikassa, jotta mahdollista vuotoa varoventtiilissä on helppo seurata. Jos lämmönjakohuone on kuuma, pieni vuoto varoventtiilissä voi kuivua lattialle ilman että sitä huomaa. Siksi on hyvä laittaa purkki hukkaputken alle ja seurata näin mahdollista vuotoa. Putken pää ei saa mennä lattiakaivon ritilän alapuolelle.
  • Jos varoventtiili tiputtaa jatkuvasti, se on vaihdettava mahdollisimman pian.
  • Satunnainen tiputtelu ja paineen vaihtelu lämpötilan mukaan on yleensä merkki ongelmista paisuntasäiliössä.
  • Vuodot venttiilien karan juuressa tai rintatiivisteessä voivat aiheuttaa paineen alenemisen.
Jos näiden toimenpiteiden jälkeen paine edelleen putoaa, on syytä kutsua LVI-urakoitsija selvittämään vuotoa.
Paisuntasäiliön tarkastus tehdään koputtelemalla säiliön kylkeen esim. rystysillä tai ruuvimeisselin kahvalla. Jos säiliö kumisee tyhjää, se toimii. Jos vettä on yli puolet säiliön tilavuudesta, on syytä tarkastaa kalvon kunto. Pikatestin voi tehdä kokeilemalla kaasuntäyttöventtiilin neulasta painamalla. Jos venttiilistä tulee vettä, kalvo on rikki ja säiliö täytyy uusia.

Jos venttiilistä painamalla ei tule ilmaa eikä vettä, on kalvo todennäköisesti ehjä. Jos lämmitysverkoston paine vaihtelee lämpötilan mukaan tai veden lisäämisen jälkeen varoventtiili tiputtaa, kannattaa paisuntasäiliön toiminta tarkastaa.

Ilmanpaineen voi tarkistaa auton rengaspaineen mittarilla vesipuolen ollessa paineeton. Jos paisuntaputkessa on huoltosulku, sulje venttiili ja laske vesi pois paisuntasäiliöstä. Nyt voit mitata ilmanpaineen.
Paineen tulisi olla noin 0,5 bar pienempi kuin lämmitysverkoston normaali vesipaine. Jos paine on liian pieni, veden paine puristaa ilman kasaan ja säiliö täyttyy vedestä. Kun säiliöön ei mahdu enempää vettä, paine nousee ja avaa varoventtiilin. Sama ilmiö tapahtuu, jos ilmanpaine on liian suuri. Veden paine ei jaksa voittaa ilmanpainetta ja säiliöön ei pääse vettä.

Kaukolämpö

Lämmityskauden alussa on hyvä tarkistaa, että säätöventtiilit liikkuvat normaalisti eikä karan juuressa ole vuotoja.

Öljylämmitys

Lämmönjakohuoneessa öljypolttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti esim. kerran kuukaudessa.
Perussäädön avulla voidaan kiinteistön energiakulutusta vähentää 10 - 15 prosenttia. Tasapainottamaton verkosto johtaa riittämättömään vesivirtaan ja siten riittämättömään lämmitystehoon verkoston "vaikeimmissa haaroissa" eli yleensä kauimpana lämmönlähteestä. Puutteellinen tasapainotus johtaa myös lisääntyneeseen lämmönkulutukseen, kun joudutaan lämmittämään kylmimpien huoneiden mukaan.

Suomen kiinteistökannasta on 75 prosenttia puutteellisesti perussäädetty. Lämpötilaerot ovat keskimäärin yli 3 °C astetta, mutta isommatkaan erot eivät ole harvinaisia.

Lämmitysverkoston perussäädöllä lämmitysjärjestelmä säädetään toimimaan suunnitellulla tavalla. Kaikissa huoneissa on suunnitellun mukainen lämpötila. Yli- ja alilämpötilojen tasaantuessa asumismukavuus paranee ja energiaa säästyy.
Lämmitysverkostossa kulkee hapeton vesi, eikä putkien sisäpuolella tapahdu korroosiota. Putkistoon tulevat viat ovat pääsääntöisesti ulkopuolisen syyn aiheuttamia. Esimerkiksi jos putkieristeen sisään pääsee vettä, putki syöpyy ulkopuolelta.

Lämmitysverkoston saneeraus tarkoittaa yleensä lämmönlähteen, linjasäätöpatteriventtiilien uusimista. Samassa yhteydessä linjasäätöventtiileille lasketaan uudet virtaamat ja patteriventtiileille uudet esisäätöarvot.

LVI-suunnittelija laskee ja LVI-urakoitsija mittaa ja säätää vesivirrat oikeiksi ja asettaa patteriventtiileihin esisäätöarvot. Jos säätöjä tarvitsee muuttaa, muutokset tekee urakoitsija suunnittelijan ohjeiden mukaan. Urakkaan kuuluu myös huoneiden sisälämpötilojen mittaus ilman patteritermostaatteja. Mittaus tehdään lämmityskaudella ja mittausjakson aikana on ulkolämpötilan oltava vähintään viisi astetta pakkasta.

Mittauksen kulku:
  • Urakoitsija irrottaa säätöosat patteriventtiileistä ja lämpötilan annetaan tasaantua muutama päivä.
  • Lämpötila mitataan jokaisesta huoneesta ja kirjataan pöytäkirjaan.
  • Suunnittelija tarkistaa pöytäkirjan ja jos tarvitaan muutoksia, antaa urakoitsijalle uudet ohjeet.
  • Urakoitsija tekee muutokset ja lämpötilan annetaan taas tasaantua muutaman päivän.
  • Lämpötilat mitataan uudestaan.
Patteriventtiilien vaihdon jälkeen on säätökäyrä asetettava uudestaan. Yleensä käyrää voidaan pienentää, koska joka patterille saadaan oikean lämpöinen vesi. Jos tulovesi on liian kuumaa, veden lämpötila johtuu venttiilirungon kautta termostaattiin ja sulkee venttiilin kokonaan. Virtaus loppuu ja putki jäähtyy.

Putken lämpölaajeneminen ja kutistuminen saattaa aiheuttaa ääntä, jos putki on rakenteissa kiinni läpivientien kohdalta. Verkostosta kuuluu naputusääni, mitä on vaikea paikallistaa mihinkään tiettyyn paikkaan. Tämä on hyvin yleinen ilmiö patteriventtiilien vaihdon jälkeen. Äänet yleensä katoavat, kun säätökäyrä asetellaan kohdalleen.

Lämmitysjärjestelmät ja energiansäästö

Lämmitysjärjestelmät ja energiansäästö

Tässä osiossa on oppimistavoitteina:
  • tutustua vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän toimintaperiaatteisiin
  • tutustua lämmönlähteisiin
  • ymmärtää lämmitysverkoston toimintaperiaate
  • oppia huoltotöiden merkitys energiansäästössä
  • oppia seuraamaan kiinteistön kulutustrendejä säännöllisesti
  • oppia vikojen paikallistamisen periaatteet.

Kiinteistöjen merkitys energiansäästössä

Asuminen on suomalaisten suurin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Rakennusten energiankulutusta vähentämällä voidaan saavuttaa jopa neljännes EU:n ja Suomen tavoittelemista päästövähennyksistä.
Rakennusten osuus on noin 40 prosenttia Suomen energiankulutuksesta. Tästä kaksi kolmannesta kuluu kotitalouksissa. Suomessa eniten energiaa kuluttavat tilojen ja veden lämmitys.
Rakennukset ovatkin tärkeässä asemassa, kun vähennetään energiankulutusta. Kiinteistönhoitajien ammattitaidon merkitys kiinteistöjen yläpitäjänä korostuu.
1960- ja 70-lukujen taloissa suurin energiansäästömahdollisuus on ilmanvaihdon lämmöntalteenotossa.

Lämmitys

Yleisimmät lämmitysmuodot ovat suora sähkölämmitys ja vesikiertoinen lämmitys. Sähkölämmitys on hajautettu lämmitysmuoto, jolla lämmitetään huonekohtaisesti ilman keskitettyä ohjausta tai valvontaa. Sähkölämmityksen yhteydessä lämmin käyttövesi tuotetaan 500-2000 litran sähkövaraajalla, jossa vesi lämmitetään sähkövastuksilla.
Tässä materiaalissa keskitytään vesikiertoiseen lämmitykseen. Vesikiertoinen lämmitys tarkoittaa lämmitystä, jossa lämmönjakohuoneessa tuotettu lämpö siirretään veden välityksellä huoneiden pattereihin tai lattialämmitysputkistoon. Automatiikka huolehtii keskitetysti lämmönsäädöstä ja huonetermostaatit hoitavat huonekohtaisen hienosäädön.
Varsinkin vanhemmassa rakennuskannassa lämmönlähteinä ovat ikkunoiden alla olevat patterit. Runkolinja kulkee yleensä kellarikerroksen käytävillä ja "pystynousut" ulkoseinillä. Runkolinjasta lähtevissä haaroissa on sulku- ja säätöventtiilit. Säätöventtiileillä varmistetaan, että jokaiselle pystynousulle virtaa riittävästi vettä. Näin myös virtausteknisesti hankalimmassa paikassa olevalle patterille riittää vettä. Lämmönsäätöautomatiikka huolehtii, että menoveden lämpötila pysyy vakiona suhteessa ulkolämpötilaan.

Vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän osat

Patteriventtiilit

Patteriventtiili käsittää venttiilirungon ja säätöosan, joka on joko käsipyörä tai termostaattiosa. Venttiilirungosta säädetään patterille laskettu esisäätöarvo ja termostaattiosalla voidaan valita huoneen lämpötila. Termostaatin tulisi olla säädettynä 21 asteeseen.


Linjasäätöventtiili sijaitsee verkoston paluupuolella runkolinjan haarassa ja siitä säädetään linjakohtainen vesivirta.


Kiertovesipumput

Talotekniikan pumppukäytöissä käytettävät pumpputyypit ovat pääsääntöisesti kuiva-ja märkämoottoripumppuja.

Märkämoottoripumppu

Pumpattava neste ympäröi roottorin ja laakeroinnin märkämoottoripumpussa. Pumpattava neste voitelee pumpun laakerit ja jäähdyttää moottoria. Märkämoottoripumpussa sähkömoottorin tuottamaa lämpöä siirtyy pumpattavaan nesteeseen, joten märkämoottoripumpun asentaminen jäähdytysjärjestelmään ei ole suositeltavaa. Märkämoottoripumppu voi nostaa jäähdytysjärjestelmän energiankulutusta tarpeettomasti.
Sen sijaan lämmitysjärjestelmissä märkämoottorin tuottama lämpö saadaan hyödyksi, joten märkämoottoripumppu parantaa lämmitysjärjestelmän hyötysuhdetta. Märkämoottoripumpun etuja ovat kuivamoottoripumppua hiljaisempi käyntiääni ja huoltovapaus, sillä moottorin ja pumpun pesän välillä ei ole mekaanista tiivistettä, kuten kuivamoottoripumpussa. Märkämoottoripumppu on ilmattava erikseen moottorin päästä.
Kuivamoottoripumppu
Kuivamoottoripumpussa pumpun hydrauliikka ja moottori on erotettu toisistaan akselitiivisteen avulla. Moottorin jäähdytys on hoidettu tuulettimella, joten sähkömoottorin tuottamaa lämpöenergiaa ei siirry pumpattavaan nesteeseen. Tämän takia kuivamoottoripumppu sopii erinomaisesti jäähdytysjärjestelmän pumpuksi. Kuivamoottoripumppu
sopii paremmin vettä tiheämpien nesteiden pumppaamiseen kuin märkämoottoripumppu.

Kuivamoottoripumppu on yleinen suurten laitosten ja teollisuuden pumppausjärjestelmissä. Kuivamoottoripumpun rakenne on huoltoa vaativa. Akselitiiviste saattaa alkaa vuotamaan. Toisaalta kuivamoottoripumpun moottori voi olla märkämoottoripumppua pitkäikäisempi, sillä sähkömoottori ei ole tekemisissä pumpattavan nesteen kanssa.


Taajuusmuuttajaohjaus

Nykyään talotekniikassa käytetään pääasiassa taajuusohjattuja pumppuja. Taajuusmuuttaja säästää energiaa ja helpottaa verkoston tasapainotusta. Lämmitysverkostossa paras tapa säätää ja ohjata kiertovesipumppua on pumpun vakiopainesäätö. Varsinkin keväällä kun aurinko lämmittää päivällä talon eteläsivun huoneita, patteritermostaatit sulkevat kierron pattereista kokonaan. Ohjaamaton pumppu antaa koko ajan saman vesivirran riippumatta termostaattien asennosta. Se lisää veden virtausnopeutta verkostossa, mikä voi aiheuttaa ääntä putkistossa. Taajuusmuuttaja pienentää pumpun pyörimisnopeutta, mikä pienentää virtausta. Verkoston tasapainotus helpottuu.


Paisuntasäiliö ja varolaitteet

Lämmitysverkosto voi olla avoin tai suljettu. Avoimessa verkostossa piirin korkeimmassa kohdassa, yleensä ullakolla, on avoin paisuntasäiliö. Verkoston lämpötilamuutosten aiheuttaman painevaihtelun vuoksi vedenpinta vaihtelee säiliön sisällä. Säiliön yläreunassa on ylivuotoputki, josta ylimääräinen vesi johdetaan lämmönjakohuoneeseen. Verkosto täytetään laskemalla vettä niin kauan, että ylivuotoputkesta tulee vettä.

Avointa paisuntasäiliötä käytettiin 1960-luvulle asti. Säiliö sijoitettiin yleensä käyttöullakolle tai yläpohjan yläpuolelle kylmään tilaan ja eristettiin puruilla. Avosäiliö ruostuu puhki ennen pitkää, koska vedenpinnan vaihtelun vuoksi säiliön märkä sisäpinta on välillä kosketuksessa ilmaan. Säiliön hajotessa seurauksena on vesivahinko. 

Suljetussa verkostossa on kalvopainesäiliö ja vesi on hapetonta. Säiliössä on kumikalvo, jonka toisella puolella on verkoston vesi ja toisella puolella kaasu. Kaasun esipaineen tulee olla 0,5bar pienempi kuin verkostopaine. Veden lämmetessä sen tilavuus kasvaa. Kun vesi laajenee, se puristaa kaasua kasaan. Näin vesiverkoston paine pysyy vakiona lämpötilan vaihteluista huolimatta.

Isoissa verkostoissa on paisuntalinjassa hyvä olla ns. huoltoventtiili ja tyhjennysventtiili huoltoventtiilin ja paisuntasäiliön välissä. Huoltoventtiilistä poistetaan kahva, ettei venttiiliä suljeta vahingossa. Säiliön huoltotilanteessa ei tarvitse tyhjentää koko verkostoa.
Varoventtiili on jousikuormitteinen venttiili, joka aukeaa tietyssä ennalta määrätyssä paineessa. Suljetussa verkostossa pitää olla varoventtiili, joka estää liiallisen paineennousun aiheuttamat vahingot. Varoventtiili mitoitetaan käytettävän paineen mukaan. Avautumispaine on merkitty venttiilin päällä olevaan käsipyörään tai suojaan.